Jos toinen valvoo vedonlyönnin tai nettipelien parissa ja toinen yrittää nukkua, ärsytys nousee nopeasti. Usein riita ei johdu itse peleistä, vaan siitä, ettei kukaan oikein tiedä, paljonko aikaa ja rahaa niihin hupenee. Siksi tärkeämpää kuin täyskielto on sopia rajat, joista molemmat voivat pitää kiinni.
Selkeät pelisäännöt tuovat arkeen rytmiä. Pelaaja tietää, milloin ruutu on ok, ja kumppani tietää, milloin koti on rauhoitettu. Kun raamit sovitaan etukäteen, samasta aiheesta ei tarvitse kinastella viikosta toiseen.
Raha ensin selväksi – bonukset, budjetti ja yhteinen linja
Raha aiheuttaa enemmän konflikteja kuin itse pelit. Siksi parisuhteessa kannattaa sopia ensin talouden perusraameista ja vasta sen jälkeen miettiä, miten pelaaminen siihen mahtuu. Jos käytössä ovat vedonlyöntitarjoukset ja bonukset, on erityisen tärkeää, että molemmat ymmärtävät, ettei “ilmainen” raha ole ilmainen, jos kierrätysvaatimukset ovat kovat.
Moni pelaaja käy läpi kampanjoita ja vertaa etuja. Tähän voi käyttää myös sivuja kuten https://www.veikkaajat.com/vedonlyontibonukset/, mutta kotiin päin tärkeämpää on, että kumpikin tietää etukäteen, kuinka suuren summan kuussa saa sitoa vedonlyöntiin. Jos toinen yllättyy vasta tiliotteesta, luottamus kärsii välittömästi.
Yksinkertainen tapa on sopia erillisestä “pelirahastosta”. Sinne menee joka kuukausi ennalta sovittu summa. Kun se on käytetty, se on käytetty, eikä lisää siirretä ilman yhteistä keskustelua. Näin bonuksia ja kertoimia voi hyödyntää vapaammin, kun perusraja ei liiku mielialan mukaan.
Hyvä nyrkkisääntö: pelaamiseen ei koskaan käytetä rahaa, jota tarvitaan vuokraan, lainoihin, ruokaan tai lasten menoihin. Jos käyttöön otetaan luottokortti tai laina, raja on jo ylitetty.
Aikarajat, joihin molemmat voivat luottaa
Seuraava kysymys on aika. Jos pelaaja avaa sivuston joka ilta kymmeneltä ja sulkee sen kahdelta, jaksaminen ja parisuhde kärsivät nopeasti. Siksi peliajat kannattaa sopia yhtä tarkasti kuin treenivuorot tai harrastukset.
Kotiin voi tehdä yksinkertaisen pelikalenterin. Se ei tarkoita, että jokainen minuutti aikataulutetaan, vaan että viikossa on selkeästi rajatut “peliblokit”. Niiden ulkopuolella laitteet pysyvät kiinni.
Yhteisiksi säännöiksi sopii esimerkiksi:
- Pelataan enintään tiettyinä viikonpäivinä.
- Yksi pelisessio kestää maksimissaan 60–90 minuuttia.
- Pelit päättyvät tiettyyn kellonaikaan, ei viimeiseen panokseen.
Tärkeää on myös määritellä hiljainen aika. Jos toinen tarvitsee aikaisen nukkumaanmenon työvuoron takia, pelaaminen kuulokkeilla ja ilman äänekkäitä reaktioita on peruskohteliaisuutta. Jos se ei onnistu, pelaamiselle haetaan toinen aika.
Kun kalenteri on sovittu, sitä ei muuteta yksipuolisesti. Jos erikoistapahtuma, finaali tai live-vedot kiinnostavat, asiasta sovitaan etukäteen, ei viisi minuuttia ennen yhteistä leffaa.
Yhteinen budjetti tekee tilanteesta reilumman
Pelaaminen on helpompi hyväksyä, jos koko kotitalouden rahavirrat ovat molemmille näkyvissä. Silloin ei tarvitse arvailla, viekö harrastus tilaa tärkeämmiltä kuluilta tai säästötavoitteilta. Moni pari tekee nykyään yksinkertaisen kuukausibudjetin esimerkiksi Excelillä ja seuraa menojaan. Microsoftin ohjeet auttavat tässä, ja budjetin rinnalla toimii hyvin myös kuluseuranta reaaliaika eri kululuokille.
Kun kiinteät kulut, säästöt ja velkojen lyhennykset on kirjattu, voidaan katsoa, mitä jää harrastuksiin. Yksi osa menee pelaamiseen, toinen ravintolailtoihin, kolmas lomakassaan. Tärkeää on, että kumpikin näkee luvut samaan aikaan, ei jälkikäteen.
Budjetin etu on myös se, että se vähentää syyllistämistä. Jos molemmat ovat hyväksyneet samat luvut, keskustelu pysyy asiassa, ei persoonassa. Silloin voi sanoa rauhallisesti, että “nyt pelikulut ylittävät sen, minkä yhdessä hyväksyttiin”.
Merkit, joista kannattaa puhua heti
Kaikki pelaaminen ei ole ongelma, mutta ongelmat alkavat usein pienistä muutoksista arjessa. Niistä on syytä jutella ennen kuin tilanne ehtii kärjistyä. Jos kumppani alkaa salata peliaikoja tai siirtää yhteisiä menoja sivuun, kyse ei ole enää vain harrastuksesta.
Hyödyllistä on tarkastella muutamaa konkreettista signaalia:
- Peliaika venyy sovitusta toistuvasti.
- Menot ylittävät yhteisen pelibudjetin.
- Laitteita käytetään salaa tai yöllä toisen nukkuessa.
- Mieliala vaihtelee voimakkaasti voittojen ja tappioiden mukaan.
Jos näitä alkaa kertyä, asiasta kannattaa puhua suoraan mutta rauhallisesti. Hyvä kysymys ei ole “miksi pelaat noin paljon”, vaan “mitä tapahtuu, jos et pelaa nyt”. Sieltä löytyy usein todellinen paine, stressi tai pako.
Jos tilanne näyttää luisuvan käsistä, apua voi hakea ulkopuolelta, esimerkiksi velkaneuvonnasta tai riippuvuuksiin erikoistuneilta palveluilta. On parempi toimia ajoissa kuin odottaa, että maksuhäiriöt tai salailu rikkovat luottamuksen.
Peliharrastus osana suomalaista vastuuta
Suomessa pelaaminen on monelle arkipäivää. Lotto, vedonlyönti ja automaatit ovat olleet osa kulttuuria pitkään, mutta asenne on muuttumassa. Yhä useammin puhutaan siitä, että vastuullinen pelaaminen kuuluu yhtä lailla perinteeseen kuin pelihenkisyys itse.
Parisuhteessa tämä tarkoittaa, että pelaamista ei tarvitse hävetä, kunhan rajat ovat selvät. Samalla tavalla kuin alkoholinkäytöstä tai somesta voidaan sopia perheen sisäiset säännöt, voidaan sopia myös peliajasta ja rahasta. Tavoite ei ole “täydellinen pelaaja”, vaan arki, jossa molemmat voivat nukkua yönsä rauhassa.
Hyvin toimiva “miniprotokolla” sisältää kolme ydinkohtaa. Ensin sovitaan rahakatosta, jota ei rikota. Sitten sovitaan peliajoista, joita kunnioitetaan. Kolmanneksi sovitaan, milloin pelaaminen keskeytetään kokonaan, jos se alkaa selvästi haitata arkea. Kun nämä ovat paperilla tai viestiketjussa, paluu sopuun on paljon helpompaa silloin, kun tunteet käyvät kuumina.
